Kuva M.Tapio: Nova keväällä 2010 vielä keskeneräisessä agihallissa

Agilityn aloitimme loppusyksystä 2009 Lappeenrannan Agility Urheilijat ry:ssä www.lau.fi . Siinä onkin ollut vauhdikas harrastus, joka on tarjollut haasteita ja opeteltavaa sekä koiralle että varsinkin emännälle!

Nova on nopea ja oppii helposti, on äärimmäisen tarkka lukemaan ohjaajaa ja melkein ajatuksiakin. Koira on siis paljon lahjakkaampi agilitaaja kuin emäntänsä, joka varsinkin alussa oli aivan sekaisin jalkojensa ja käsiensä kanssa. Keväällä 2010 uskaltauduin Novan kanssa ihan virallisiin kisoihin, vaikkemme olleet lähellekään valmiita. Ensimmäisissä kisoissamme Imatralla minulla oli sykemittari, joka näytti huimia lukemia juuri ennen suoritusta, suorituksen aikana ja heti jälkeen. Kisajännitys ja spurttaileva anaerobinen juoksu radalla saavat kyllä veren kiertämään. Kolmansissa kisoissamme Varkaudessa saimme sitten ensimmäisen tuloksenkin aikaiseksi ja olimme seitsemänsiä 25 pisteemme kera! Paljon siis on ollut opelteltavaa ja sitä teemmekin nyt, kun emännän kisahermot on tullut testattua...

LAU:n järjestämässä valmennuksessa 13.11. Sari Vähäniitty neuvoi ja koulutti mukavan positiivisella ja tarkalla tavalla meitä. Kotiläksyt on nyt kirjattu paperille ja niitä olemme jo harjoitelleetkin. 17.11. kävin Novan kanssa Kouvolassa Maria Seppäsen valmennuksessa kontakteja opettelemassa ja niistäkin on meillä nyt lista opeteltavia asioita muistin tukena harjoittelua kohdentamassa.

Itselleni hauskinta agiliidossa on ollut reipas urheilumeininki ja läheinen yhteistyö oman koiran kanssa. On upea tunne, kun koiran kanssa saa yhteistyön ja ajoituksen toimimaan ja tuntuu että nyt ymmärrämme toisiamme jo paljon paremmin radalla. Koiran aivoituksiin perehtyminen ja sen näkövinkkelistä asioita ja rataa katsominen tekee ihmiselle hyvää - kaikki ei ole sitä, miltä se äkkiseltään kahdelta jalalta katsoen näyttää. Koiralla on syttynyt lamppu päässä sen suhteen, mitä kentällä on tarkoitus tehdä, ja siitä näkee, miten se nauttii hallille päästessään! Kotona rauhallinen neiti on agihallilla tulta ja tappuraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tavoitteenani onkin oppia ohjaamaan nopeaa koiraani myös sen edelle päästen ja kauempaa, jotta oma vauhtini riittäisi. Kisaamaan mennään uudestaan, kun olen saanut osiot hiottua varmasti (?) toimiviksi!