Viikonloppu 9.-11.11.2012 oli täynnä koulutusta, joka alkoi emännän osalta jo perjantaina. Lappeenrannan agilityurheilijoiden hallilla luennoi Vappu Alatalo psyykkisestä valmentautumisesta ja illan aikana tuli paljon uutta tietoa kokeiltavaksi käytäntöön. Lauantaina ja sunnuntaina Heta osallistui hyppykoulutukseen, joka oli osin tuttua jo toukokuulta Espanjanvesikoiraharrastajien viikonlopulta. Veljensä Routa pääsi treenaamaan minun "ohjauksessani" molempina päivinä, kun emännällään oli este.

Koulutuksessa aloitettiin lauantai-aamusta teoriaosuudella hyppytekniikasta, koiran ja ohjaajan tehtävistä ja sitten harjoiteltiin etäisyyden arviointia hyppysarjalla sekä yksittäisellä okserilla. Toisena päivänä treenattiin korkeuden arviointia, taipumistakin joidenkin koirien osalta. Vapulla oli hyvin selkeä tapa opastaa ohjaajia ja upea koiranlukutaito! Kyllä harjaantunut silmä osaa nähdä koirien hypyistä monta asiaa siinä, kun ohjaaja ehtii nähdä vain osan tapahtumista. Onneksi oli video mukana, että voin siitä katsoa, miten hommat menivät, vaikka hidastettuna .

Heta sai kehuja työmotivaatiostaan ja innostaan sekä älykkäistä ratkaisuistaan hyppysarjalla . Harjoiteltiin myös sitä, miten kiihtyneelle murkulle "saadaan aivot takaisin päähän". Ja hyvin sekin meni! Hetalla alkoi kuukausi sitten murkku-mörkö-kausi ja rohkeasti neiti uskalsi tehdä hommia lauantaina senkin jälkeen, kun tajusi kouluttajan istuvan kuolleen lampaan (=ruskea, pitkäkarvainen lampaantalja) päällä. Outoa lammasta piti käydä varovaisesti nuuskaisemassa kauempaa ja vähän pöhistäkin, ettei lammas vain lähde tulemaan perään radalle..... sunnuntaina riitti yksi "pöh" hommien lomassa..

Sekä nami että varsinkin lelupalkka on Hetasta lempparia, vaikka taitaa esteiden suorittaminen olla ihan parasta. Onkin kuulemma tärkeintä ensimmäisen vuoden aikana luoda pennulle into ja tekemisen draivi ja ilo hommaan ja nyt näyttää siltä, että se tavoite on saavutettu! Niiiiiin mukava harrastuskaverin alku!

Routa toimi reippaasti treenissä, vaikkei ollutkaan minun kanssani mitään hommia tehnyt sitten vauva-ajan. Tosin makkara puhui koiralle motivoivammin kuin kasvattaja.... Ja yhteistyö parani entisestään, kun sain pidettyä suuni kiinni ja annettua koiran tehdä perushyppysarjaa ilman höpötyksiä. Luoksetulo sujui joka radan jälkeen hienosti. Avoin ja iloinen, rohkea poika, joka sai kehuja kouluttajalta hyvin liikkuvasta, joustavasta selästään ja hyvästä maksikoiran mallista, sopii siis agilityyn. Toivottavasti alkuvuoden terveystarkastukset ovat näiden lasten osalta yhtä hyvät kuin saadut kommentit hypyistä.

Kotiläksyiksi tuli Hetalle korkeuden arvioinnin harjoitukset. Vapun mukaan ne voi aloittaa 10-12 kk ikäisellä koiralla ja kisakorkeuksiin pääsyyn voi varata vähintään puoli vuotta. Oleellista on, että koira oppii oikean hyppytekniikan ja fysiikka kehittyy ja sitten vasta treenataan rataa... Usein vain treeneissä siirrytään penturyhmissäkin rataharjoituksiiin Suomessa liian nopeasti. Onneksi pääsin Hetan kanssa Vapun ohjaukseen jo silloin kun Heta oli puolivuotias, ja olen malttanut pitää oman pääni asiassa.... Heta kun on vielä aika pieni maksikoira, jolloin tekniikka on ensiarvoisen tärkeää koiran kunnolle ja harrastusvuosien määrälle. Meillähän ei ole kiire mihinkään, tehdään rauhassa maltilliseen tahtiin kykyjen kasvun mukaan.  Ohjausliikkeitä ja mukana kulkemista treenataan erikseen. Toiseksi kotitehtäväksi tuli koirien lenkittäminen erikseen, jolloin ehdin paremmin tukea murkkukoiraa itseluottamuksen luomisessa eteen tulevien yllättävien tilanteiden suhteen. No, siinähän kasvaa emännän kunto!

Kyllä oli antoisa viikonloppu !