Talvi onkin ollut taukoa raunio- ja etsintähommista. Eilen tarjoutui tilaisuus treenata rakennusetsintää ja niinpä mekin lähdimme Novan kanssa mukaan.  Vähän mietinkin, mitä Nova mahtaa muistaa viime kesästä. Paikkakin oli ihan vieras, ihan kohta purettava monikerroksinen mielisairaala pitkine käytävineen. Sisällä oli purkutavaraa ja ränsistyneet seinät. Nova oli kuitenkin heti innoissaan menossa sisälle, vaikkei tiennytkään, mitä siellä on. Arvasi pääsevänsä hauskoihin hommiin!

Tehtiin mielikuvaharjoitteita, eli Nova näki jonkun lähtevän piiloon, muttei sitä, minne maalimies (oikeastaan -nainen) meni. Vauhdilla lähti lähetykseltä ja löysi hyvin. Toisena tosiaan oli maalimies mennyt pimeään huoneeseen ja sinne se Novakin meni, ilmeisesti nenä maassa enemmän kuin ilmassa siellä pimeässä. Törmäsi sitten maalimieheen niin, että itsekin säikähti, mutta meni kuitenkin luo ja haukkui :) Kolmaskin kerta sujui reippaasti.

Nova on etsiessään aina täpinöissään, mutta tekee hyvin töitä, itsenäisesti. Ollaan ihan alussa vielä, mutta luotan koiraani. Maalimiehiä ja muitakin lähestyy aina varovasti, valmiina hypähtämään taaksepäin, jos toinen käyttäytyisi uhkaavasti. Menee rohkeasti, mutta varmistaa "selustansa". Illansuussa oltiin vielä tottistelemassa, ja sain hyvää palautetta, joka auttaa taas eteenpäin. Hitaasti mutta toivottavasti varmasti ;). Koirassa on potkua, mutta minä olen se tonttu, joka ei osaa kouluttaa koiraansa. No, tavoitteena onkin, että minä opin kouluttamaan ja sitten Novakin etenee. Seurakavereilta saa paljon apua.

Tänään käytiin Salman kanssa metsälenkillä ja taas jaksoivat tytöt riehua! Menoa ja meininkiä riitti, mutta osasivat kulkea nätistikin. Viikonloppu on ollut vauhdikas ja mielenkiintoinen, ja Nova on saanut olla "ihan koirana"! Onkin oma peti kutsunut koiraa kotona ;)