Katajavuoren laella
Kävimme Novan kanssa naisporukalla patikoimassa Repoveden kansallispuistossa. Pitkään oli tehnyt mieleni lähteä sinne, ja nyt saimmekin lyhyellä varoitusajalla Salman ja emäntänsä Annin sekä valokuvaavan ystäväni Maritan mukaan.
Reitin valinta mietitytti; miten koirat selviäisivät riippusillasta ja käsin kiskottavasta vaijerilautasta sekä pitkistä portaista? Lähdimme kuitenkin liikkeelle Lapinsalmelta ja hienosti koirat klaarasivat Lapinsalmen riippusillan! Silta huojuu hieman, mutta sivuilla on turvaksi verkot, ettei siitä pääse putoamaan, ja kävellään laudoitusta pitkin. Kiipesimme Katajavuorelle, jonne on pitkänpitkät ja jyrkät portaat, muutamia ohitus- ja hengityksentasaamistasanteita välillä. Maisemat olivat upeita! Maasto oli varsin vaihtelevaa, jyrkkiä nousuja ja laskuja, juurakoita, kiviä ja kantoja, joten oli syytä katsoa, mihin astui. Taukopaikkoja tulisijoineen oli useita.
Ketunlossilla salmen ylitys sujui myös hyvin, vaikkakin tuntui käsissä... Tämä lossi oli ponttoonilautta, jota kiskotaan vaijerista eteenpäin. Vesi loiskui pohjalautojen väleistä, mutta pääsimme vastarannalle.
Kaikenkaikkiaan mukava reissu ja sopiva lenkki. Aikaa meni alle kolme tuntia, ja ehdimme syödä eväitäkin välillä. Tulia emme sytytelleet, mutta juomavettä (itselle ja koiralle) ja eväät meillä oli mukana. Matkan varrella näkyi muitakin koiria ja kaikki koirathan pitää täällä pitää kytkettyinä. Alkupäässä oli jonkin verran ihmisiä, joista osa oli leiriytynyt telttoineen. Repovettä voin suositella muillekin - oli tosi kiva päivä! Nyt koira lepäilee rentona...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.